päättyminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]päättyminen (38)
- teonnimi verbistä päättyä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | päättyminen | päättymiset |
| genetiivi | päättymisen | päättymisten päättymisien |
| partitiivi | päättymistä | päättymisiä |
| akkusatiivi | päättyminen; päättymisen |
päättymiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | päättymisessä | päättymisissä |
| elatiivi | päättymisestä | päättymisistä |
| illatiivi | päättymiseen | päättymisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | päättymisellä | päättymisillä |
| ablatiivi | päättymiseltä | päättymisiltä |
| allatiivi | päättymiselle | päättymisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | päättymisenä (päättymisnä) |
päättymisinä |
| translatiivi | päättymiseksi | päättymisiksi |
| abessiivi | päättymisettä | päättymisittä |
| instruktiivi | – | päättymisin |
| komitatiivi | – | päättymisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | päättymise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
päättymis- | |