mitätöiminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
mitätöiminen (38)
- teonnimi verbistä mitätöidä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | mitätöiminen | mitätöimiset |
| genetiivi | mitätöimisen | mitätöimisten mitätöimisien |
| partitiivi | mitätöimistä | mitätöimisiä |
| akkusatiivi | mitätöiminen; mitätöimisen |
mitätöimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | mitätöimisessä | mitätöimisissä |
| elatiivi | mitätöimisestä | mitätöimisistä |
| illatiivi | mitätöimiseen | mitätöimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | mitätöimisellä | mitätöimisillä |
| ablatiivi | mitätöimiseltä | mitätöimisiltä |
| allatiivi | mitätöimiselle | mitätöimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | mitätöimisenä (mitätöimisnä) |
mitätöimisinä |
| translatiivi | mitätöimiseksi | mitätöimisiksi |
| abessiivi | mitätöimisettä | mitätöimisittä |
| instruktiivi | – | mitätöimisin |
| komitatiivi | – | mitätöimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | mitätöimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
mitätöimis- | |