läheneminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
läheneminen (38)
- teonnimi verbistä lähetä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | läheneminen | lähenemiset |
| genetiivi | lähenemisen | lähenemisten lähenemisien |
| partitiivi | lähenemistä | lähenemisiä |
| akkusatiivi | läheneminen; lähenemisen |
lähenemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lähenemisessä | lähenemisissä |
| elatiivi | lähenemisestä | lähenemisistä |
| illatiivi | lähenemiseen | lähenemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lähenemisellä | lähenemisillä |
| ablatiivi | lähenemiseltä | lähenemisiltä |
| allatiivi | lähenemiselle | lähenemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lähenemisenä (lähenemisnä) |
lähenemisinä |
| translatiivi | lähenemiseksi | lähenemisiksi |
| abessiivi | lähenemisettä | lähenemisittä |
| instruktiivi | – | lähenemisin |
| komitatiivi | – | lähenemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | lähenemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
lähenemis- | |