käynnistäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
käynnistäminen (38)
- teonnimi verbistä käynnistää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | käynnistäminen | käynnistämiset |
| genetiivi | käynnistämisen | käynnistämisten käynnistämisien |
| partitiivi | käynnistämistä | käynnistämisiä |
| akkusatiivi | käynnistäminen; käynnistämisen |
käynnistämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | käynnistämisessä | käynnistämisissä |
| elatiivi | käynnistämisestä | käynnistämisistä |
| illatiivi | käynnistämiseen | käynnistämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | käynnistämisellä | käynnistämisillä |
| ablatiivi | käynnistämiseltä | käynnistämisiltä |
| allatiivi | käynnistämiselle | käynnistämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | käynnistämisenä (käynnistämisnä) |
käynnistämisinä |
| translatiivi | käynnistämiseksi | käynnistämisiksi |
| abessiivi | käynnistämisettä | käynnistämisittä |
| instruktiivi | – | käynnistämisin |
| komitatiivi | – | käynnistämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | käynnistämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
käynnistämis- | |