kyntö

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Kyntö Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kyntö (1-J)

  1. kyntäminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkynt̪ø/
  • tavutus: kyn‧tö

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kyntö kynnöt
genetiivi kynnön kyntöjen
partitiivi kyntöä kyntöjä
akkusatiivi kyntö;
kynnön
kynnöt
sisäpaikallissijat
inessiivi kynnössä kynnöissä
elatiivi kynnöstä kynnöistä
illatiivi kyntöön kyntöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kynnöllä kynnöillä
ablatiivi kynnöltä kynnöiltä
allatiivi kynnölle kynnöille
muut sijamuodot
essiivi kyntönä kyntöinä
translatiivi kynnöksi kynnöiksi
abessiivi kynnöttä kynnöittä
instruktiivi kynnöin
komitatiivi kyntöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kynnö-
vahva vartalo kyntö-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

kevätkyntö, kuviokyntö, kyntöaika, kyntöaura, kyntökilpailu, kyntöpelto, kyntövako, kyntöviilu, syyskyntö

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kyntö Kielitoimiston sanakirjassa
  • kyntö Tieteen termipankissa