häilyvä
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]häilyvä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä häilyä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | häilyvä | häilyvät |
| genetiivi | häilyvän | häilyvien (häilyväin) |
| partitiivi | häilyvää | häilyviä |
| akkusatiivi | häilyvä; häilyvän |
häilyvät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | häilyvässä | häilyvissä |
| elatiivi | häilyvästä | häilyvistä |
| illatiivi | häilyvään | häilyviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | häilyvällä | häilyvillä |
| ablatiivi | häilyvältä | häilyviltä |
| allatiivi | häilyvälle | häilyville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | häilyvänä | häilyvinä |
| translatiivi | häilyväksi | häilyviksi |
| abessiivi | häilyvättä | häilyvittä |
| instruktiivi | – | häilyvin |
| komitatiivi | – | häilyvine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | häilyvä- | |
| vahva vartalo | häilyvä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- häilyvä Kielitoimiston sanakirjassa