yrjöäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
yrjöäminen (38)
- teonnimi verbistä yrjötä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | yrjöäminen | yrjöämiset |
| genetiivi | yrjöämisen | yrjöämisten yrjöämisien |
| partitiivi | yrjöämistä | yrjöämisiä |
| akkusatiivi | yrjöäminen; yrjöämisen |
yrjöämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | yrjöämisessä | yrjöämisissä |
| elatiivi | yrjöämisestä | yrjöämisistä |
| illatiivi | yrjöämiseen | yrjöämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | yrjöämisellä | yrjöämisillä |
| ablatiivi | yrjöämiseltä | yrjöämisiltä |
| allatiivi | yrjöämiselle | yrjöämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | yrjöämisenä (yrjöämisnä) |
yrjöämisinä |
| translatiivi | yrjöämiseksi | yrjöämisiksi |
| abessiivi | yrjöämisettä | yrjöämisittä |
| instruktiivi | – | yrjöämisin |
| komitatiivi | – | yrjöämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | yrjöämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
yrjöämis- | |