yleisyys

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

yleisyys (40)

  1. se, että on yleinen; se, miten yleinen jokin on

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈylei̯syːs/
  • tavutus: y‧lei‧syys

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi yleisyys yleisyydet
genetiivi yleisyyden yleisyyksien
partitiivi yleisyyttä yleisyyksiä
akkusatiivi yleisyys;
yleisyyden
yleisyydet
sisäpaikallissijat
inessiivi yleisyydessä yleisyyksissä
elatiivi yleisyydestä yleisyyksistä
illatiivi yleisyyteen yleisyyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi yleisyydellä yleisyyksillä
ablatiivi yleisyydeltä yleisyyksiltä
allatiivi yleisyydelle yleisyyksille
muut sijamuodot
essiivi yleisyytenä yleisyyksinä
translatiivi yleisyydeksi yleisyyksiksi
abessiivi yleisyydettä yleisyyksittä
instruktiivi yleisyyksin
komitatiivi yleisyyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo yleisyyde-
vahva vartalo yleisyyte-
konsonantti-
vartalo
yleisyyt-

Etymologia[muokkaa]

sanan yleinen vartalosta yleis- ja suffiksista -yys

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]