yksilöiminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
yksilöiminen (38)
- teonnimi verbistä yksilöidä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | yksilöiminen | yksilöimiset |
| genetiivi | yksilöimisen | yksilöimisten yksilöimisien |
| partitiivi | yksilöimistä | yksilöimisiä |
| akkusatiivi | yksilöiminen; yksilöimisen |
yksilöimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | yksilöimisessä | yksilöimisissä |
| elatiivi | yksilöimisestä | yksilöimisistä |
| illatiivi | yksilöimiseen | yksilöimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | yksilöimisellä | yksilöimisillä |
| ablatiivi | yksilöimiseltä | yksilöimisiltä |
| allatiivi | yksilöimiselle | yksilöimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | yksilöimisenä (yksilöimisnä) |
yksilöimisinä |
| translatiivi | yksilöimiseksi | yksilöimisiksi |
| abessiivi | yksilöimisettä | yksilöimisittä |
| instruktiivi | – | yksilöimisin |
| komitatiivi | – | yksilöimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | yksilöimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
yksilöimis- | |