yksilö

Suomi

Substantiivi

yksilö (2) (monikko yksilöt)

1. populaatioon tai lajiin kuuluva sen yksittäinen edustaja

   henkilö, biologinen yksilö tai esine, jonkin joukon yksittäinen jäsen.

2. yksityisolento, henkilö, yksittäiskappale

   Erakko on populaatiosta riippumaton yksilö.

   Eliön muista erillinen esiintymä.

Käännökset

1. populaation osa

englanti: individual espanja: individuo italia: individuo m. ruotsi: individ

saksa: Individuum n. turkki: birey unkari: egyed venäjä: личность f.

2. yksityisolento

englanti: individual ruotsi: individ

turkki: birey

Liittyvät sanat

• olio
• yksilöllisyys, yksilöidä