vuoritus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vuoritus (39)

  1. vuorittaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋuo̯rit̪us/
  • tavutus: vuo‧ri‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vuoritus vuoritukset
genetiivi vuorituksen vuoritusten
vuorituksien
partitiivi vuoritusta vuorituksia
akkusatiivi vuoritus;
vuorituksen
vuoritukset
sisäpaikallissijat
inessiivi vuorituksessa vuorituksissa
elatiivi vuorituksesta vuorituksista
illatiivi vuoritukseen vuorituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi vuorituksella vuorituksilla
ablatiivi vuoritukselta vuorituksilta
allatiivi vuoritukselle vuorituksille
muut sijamuodot
essiivi vuorituksena vuorituksina
translatiivi vuoritukseksi vuorituksiksi
abessiivi vuorituksetta vuorituksitta
instruktiivi vuorituksin
komitatiivi vuorituksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vuoritukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
vuoritus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä vuorittaa (vuorit- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]