volttaaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
volttaaminen (38)
- teonnimi verbistä voltata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | volttaaminen | volttaamiset |
| genetiivi | volttaamisen | volttaamisten volttaamisien |
| partitiivi | volttaamista | volttaamisia |
| akkusatiivi | volttaaminen; volttaamisen |
volttaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | volttaamisessa | volttaamisissa |
| elatiivi | volttaamisesta | volttaamisista |
| illatiivi | volttaamiseen | volttaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | volttaamisella | volttaamisilla |
| ablatiivi | volttaamiselta | volttaamisilta |
| allatiivi | volttaamiselle | volttaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | volttaamisena (volttaamisna) |
volttaamisina |
| translatiivi | volttaamiseksi | volttaamisiksi |
| abessiivi | volttaamisetta | volttaamisitta |
| instruktiivi | – | volttaamisin |
| komitatiivi | – | volttaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | volttaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
volttaamis- | |