vollotus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
vollotus (39)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈʋolːot̪us/
- tavutus: vol‧lo‧tus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vollotus | vollotukset |
genetiivi | vollotuksen | vollotusten vollotuksien |
partitiivi | vollotusta | vollotuksia |
akkusatiivi | vollotus; vollotuksen |
vollotukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vollotuksessa | vollotuksissa |
elatiivi | vollotuksesta | vollotuksista |
illatiivi | vollotukseen | vollotuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vollotuksella | vollotuksilla |
ablatiivi | vollotukselta | vollotuksilta |
allatiivi | vollotukselle | vollotuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | vollotuksena | vollotuksina |
translatiivi | vollotukseksi | vollotuksiksi |
abessiivi | vollotuksetta | vollotuksitta |
instruktiivi | – | vollotuksin |
komitatiivi | – | vollotuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | vollotukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
vollotus- |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä vollottaa (vollot- + -us)
Käännökset[muokkaa]
1. vollottaminen
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- vollotus Kielitoimiston sanakirjassa