voimistus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

voimistus (39)

  1. voimistaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋoi̯mist̪us/
  • tavutus: voi‧mis‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi voimistus voimistukset
genetiivi voimistuksen voimistusten
voimistuksien
partitiivi voimistusta voimistuksia
akkusatiivi voimistus;
voimistuksen
voimistukset
sisäpaikallissijat
inessiivi voimistuksessa voimistuksissa
elatiivi voimistuksesta voimistuksista
illatiivi voimistukseen voimistuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi voimistuksella voimistuksilla
ablatiivi voimistukselta voimistuksilta
allatiivi voimistukselle voimistuksille
muut sijamuodot
essiivi voimistuksena voimistuksina
translatiivi voimistukseksi voimistuksiksi
abessiivi voimistuksetta voimistuksitta
instruktiivi voimistuksin
komitatiivi voimistuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo voimistukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
voimistus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä voimistaa (voimist- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]