voimailija

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

voimailija (12)

  1. henkilö, joka voimailee

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋoi̯mɑi̯ˌlijɑ/
  • tavutus: voi‧mai‧li‧ja

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi voimailija voimailijat
genetiivi voimailijan voimailijoiden
voimailijoitten
(voimailijain)
partitiivi voimailijaa voimailijoita
akkusatiivi voimailija;
voimailijan
voimailijat
sisäpaikallissijat
inessiivi voimailijassa voimailijoissa
elatiivi voimailijasta voimailijoista
illatiivi voimailijaan voimailijoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi voimailijalla voimailijoilla
ablatiivi voimailijalta voimailijoilta
allatiivi voimailijalle voimailijoille
muut sijamuodot
essiivi voimailijana voimailijoina
translatiivi voimailijaksi voimailijoiksi
abessiivi voimailijatta voimailijoitta
instruktiivi voimailijoin
komitatiivi voimailijoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo voimailija-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]