virittävä
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
virittävä
- (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä viritä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | virittävä | virittävät |
| genetiivi | virittävän | virittävien (virittäväin) |
| partitiivi | virittävää | virittäviä |
| akkusatiivi | virittävä; virittävän | virittävät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | virittävässä | virittävissä |
| elatiivi | virittävästä | virittävistä |
| illatiivi | virittävään | virittäviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | virittävällä | virittävillä |
| ablatiivi | virittävältä | virittäviltä |
| allatiivi | virittävälle | virittäville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | virittävänä | virittävinä |
| translatiivi | virittäväksi | virittäviksi |
| abessiivi | virittävättä | virittävittä |
| instruktiivi | – | virittävin |
| komitatiivi | – | virittävine |
Verbi[muokkaa]
virittävä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä virittää
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | virittävä | virittävät |
| genetiivi | virittävän | virittävien (virittäväin) |
| partitiivi | virittävää | virittäviä |
| akkusatiivi | virittävä; virittävän | virittävät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | virittävässä | virittävissä |
| elatiivi | virittävästä | virittävistä |
| illatiivi | virittävään | virittäviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | virittävällä | virittävillä |
| ablatiivi | virittävältä | virittäviltä |
| allatiivi | virittävälle | virittäville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | virittävänä | virittävinä |
| translatiivi | virittäväksi | virittäviksi |
| abessiivi | virittävättä | virittävittä |
| instruktiivi | – | virittävin |
| komitatiivi | – | virittävine |