vinkaisu
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
vinkaisu (1)
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vinkaisu | vinkaisut |
| genetiivi | vinkaisun | vinkaisujen |
| partitiivi | vinkaisua | vinkaisuja |
| akkusatiivi | vinkaisu; vinkaisun |
vinkaisut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vinkaisussa | vinkaisuissa |
| elatiivi | vinkaisusta | vinkaisuista |
| illatiivi | vinkaisuun | vinkaisuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vinkaisulla | vinkaisuilla |
| ablatiivi | vinkaisulta | vinkaisuilta |
| allatiivi | vinkaisulle | vinkaisuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vinkaisuna | vinkaisuina |
| translatiivi | vinkaisuksi | vinkaisuiksi |
| abessiivi | vinkaisutta | vinkaisuitta |
| instruktiivi | – | vinkaisuin |
| komitatiivi | – | vinkaisuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vinkaisu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
johdos sanasta vinkaista (vinkais- + -u)
Käännökset[muokkaa]
1. yksittäinen korkeataajuuksinen äännähdys
|