viivaaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
viivaaminen (38)
- teonnimi verbistä viivata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | viivaaminen | viivaamiset |
| genetiivi | viivaamisen | viivaamisten viivaamisien |
| partitiivi | viivaamista | viivaamisia |
| akkusatiivi | viivaaminen; viivaamisen |
viivaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | viivaamisessa | viivaamisissa |
| elatiivi | viivaamisesta | viivaamisista |
| illatiivi | viivaamiseen | viivaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | viivaamisella | viivaamisilla |
| ablatiivi | viivaamiselta | viivaamisilta |
| allatiivi | viivaamiselle | viivaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | viivaamisena (viivaamisna) |
viivaamisina |
| translatiivi | viivaamiseksi | viivaamisiksi |
| abessiivi | viivaamisetta | viivaamisitta |
| instruktiivi | – | viivaamisin |
| komitatiivi | – | viivaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | viivaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
viivaamis- | |