viilu
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈʋiːlu/
- tavutus: vii‧lu
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | viilu | viilut |
genetiivi | viilun | viilujen |
partitiivi | viilua | viiluja |
akkusatiivi | viilu; viilun |
viilut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | viilussa | viiluissa |
elatiivi | viilusta | viiluista |
illatiivi | viiluun | viiluihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | viilulla | viiluilla |
ablatiivi | viilulta | viiluilta |
allatiivi | viilulle | viiluille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | viiluna | viiluina |
translatiivi | viiluksi | viiluiksi |
abessiivi | viilutta | viiluitta |
instruktiivi | – | viiluin |
komitatiivi | – | viiluine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | viilu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- verbit: viiluttaa
Yhdyssanat[muokkaa]
kyntöviilu, mahonkiviilu, puuviilu, tammiviilu, viilupuu, viilusaha
Aiheesta muualla[muokkaa]
- viilu Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1