vihmominen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
vihmominen (38)
- teonnimi verbistä vihmoa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vihmominen | vihmomiset |
| genetiivi | vihmomisen | vihmomisten vihmomisien |
| partitiivi | vihmomista | vihmomisia |
| akkusatiivi | vihmominen; vihmomisen |
vihmomiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vihmomisessa | vihmomisissa |
| elatiivi | vihmomisesta | vihmomisista |
| illatiivi | vihmomiseen | vihmomisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vihmomisella | vihmomisilla |
| ablatiivi | vihmomiselta | vihmomisilta |
| allatiivi | vihmomiselle | vihmomisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vihmomisena (vihmomisna) |
vihmomisina |
| translatiivi | vihmomiseksi | vihmomisiksi |
| abessiivi | vihmomisetta | vihmomisitta |
| instruktiivi | – | vihmomisin |
| komitatiivi | – | vihmomisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vihmomise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
vihmomis- | |