viettelijä
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
viettelijä (12)
- henkilö, joka viettelee
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈʋie̯t̪ːeˌlijæ/
- tavutus: viet‧te‧li‧jä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | viettelijä | viettelijät |
| genetiivi | viettelijän | viettelijöiden viettelijöitten (viettelijäin) |
| partitiivi | viettelijää | viettelijöitä |
| akkusatiivi | viettelijä; viettelijän |
viettelijät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | viettelijässä | viettelijöissä |
| elatiivi | viettelijästä | viettelijöistä |
| illatiivi | viettelijään | viettelijöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | viettelijällä | viettelijöillä |
| ablatiivi | viettelijältä | viettelijöiltä |
| allatiivi | viettelijälle | viettelijöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | viettelijänä | viettelijöinä |
| translatiivi | viettelijäksi | viettelijöiksi |
| abessiivi | viettelijättä | viettelijöittä |
| instruktiivi | – | viettelijöin |
| komitatiivi | – | viettelijöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | viettelijä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
verbistä vietellä
Käännökset[muokkaa]
1. henkilö, joka viettelee
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- viettelijä Kielitoimiston sanakirjassa