vierittäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
vierittäminen (38)
- teonnimi verbistä vierittää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vierittäminen | vierittämiset |
| genetiivi | vierittämisen | vierittämisten vierittämisien |
| partitiivi | vierittämistä | vierittämisiä |
| akkusatiivi | vierittäminen; vierittämisen |
vierittämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vierittämisessä | vierittämisissä |
| elatiivi | vierittämisestä | vierittämisistä |
| illatiivi | vierittämiseen | vierittämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vierittämisellä | vierittämisillä |
| ablatiivi | vierittämiseltä | vierittämisiltä |
| allatiivi | vierittämiselle | vierittämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vierittämisenä (vierittämisnä) |
vierittämisinä |
| translatiivi | vierittämiseksi | vierittämisiksi |
| abessiivi | vierittämisettä | vierittämisittä |
| instruktiivi | – | vierittämisin |
| komitatiivi | – | vierittämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vierittämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
vierittämis- | |