veranta

Wikisanakirjasta
veranta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

veranta (9-J)[1]

  1. oleskeluun tarkoitettu ja ympäristöön auki oleva tyypillisesti suurikokoinen kuisti, johon sisältyy katos ja sen lukuisia tukipylväitä
    lukea sanomalehteä verannalla

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋerɑnt̪ɑ/
  • tavutus: ve‧ran‧ta

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi veranta verannat
genetiivi verannan verantojen
(verantain)
partitiivi verantaa verantoja
akkusatiivi veranta;
verannan
verannat
sisäpaikallissijat
inessiivi verannassa verannoissa
elatiivi verannasta verannoista
illatiivi verantaan verantoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi verannalla verannoilla
ablatiivi verannalta verannoilta
allatiivi verannalle verannoille
muut sijamuodot
essiivi verantana verantoina
translatiivi verannaksi verannoiksi
abessiivi verannatta verannoitta
instruktiivi verannoin
komitatiivi verantoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo veranna-
vahva vartalo veranta-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

portugalin kielen sanasta varanda

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

lasiveranta

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • veranta Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9-J