varoittanut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
varoittanut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä varoittaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | varoittanut | varoittaneet |
| genetiivi | varoittaneen | varoittaneiden varoittaneitten |
| partitiivi | varoittanutta | varoittaneita |
| akkusatiivi | varoittanut; varoittaneen | varoittaneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | varoittaneessa | varoittaneissa |
| elatiivi | varoittaneesta | varoittaneista |
| illatiivi | varoittaneeseen | varoittaneisiin varoittaneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | varoittaneella | varoittaneilla |
| ablatiivi | varoittaneelta | varoittaneilta |
| allatiivi | varoittaneelle | varoittaneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | varoittaneena | varoittaneina |
| translatiivi | varoittaneeksi | varoittaneiksi |
| abessiivi | varoittaneetta | varoittaneitta |
| instruktiivi | – | varoittanein |
| komitatiivi | – | varoittaneine |