varoitin

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

varoitin (33-C)

  1. laite, joka varoittaa jostakin

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi varoitin varoittimet
genetiivi varoittimen varoittimien
varoitinten
partitiivi varoitinta varoittimia
akkusatiivi varoitin;
varoittimen
varoittimet
sisäpaikallissijat
inessiivi varoittimessa varoittimissa
elatiivi varoittimesta varoittimista
illatiivi varoittimeen varoittimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi varoittimella varoittimilla
ablatiivi varoittimelta varoittimilta
allatiivi varoittimelle varoittimille
muut sijamuodot
essiivi varoittimena
(varoitinna)
varoittimina
translatiivi varoittimeksi varoittimiksi
abessiivi varoittimetta varoittimitta
instruktiivi varoittimin
komitatiivi varoittimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo varoittime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
varoitin-

Etymologia[muokkaa]

johdos sanasta varoittaa (heikko vartalo varoita- + -in)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

häkävaroitin, palovaroitin

Verbi[muokkaa]

varoitin

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä varoittaa