vankkuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vankkuus (40)

  1. se, että on vankka

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋɑŋkːuːs/
  • tavutus: vank‧kuus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vankkuus vankkuudet
genetiivi vankkuuden vankkuuksien
partitiivi vankkuutta vankkuuksia
akkusatiivi vankkuus;
vankkuuden
vankkuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi vankkuudessa vankkuuksissa
elatiivi vankkuudesta vankkuuksista
illatiivi vankkuuteen vankkuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi vankkuudella vankkuuksilla
ablatiivi vankkuudelta vankkuuksilta
allatiivi vankkuudelle vankkuuksille
muut sijamuodot
essiivi vankkuutena vankkuuksina
translatiivi vankkuudeksi vankkuuksiksi
abessiivi vankkuudetta vankkuuksitta
instruktiivi vankkuuksin
komitatiivi vankkuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo vankkuude-
vahva vartalo vankkuute-
konsonantti-
vartalo
vankkuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan vankka vartalosta vankk- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]