vakautus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vakautus (39)

  1. vakauttaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋɑkɑu̯t̪us/ tai /ˈʋɑkɑˌut̪us/
  • tavutus: va‧kau‧tus / va‧ka‧u‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vakautus vakautukset
genetiivi vakautuksen vakautusten
vakautuksien
partitiivi vakautusta vakautuksia
akkusatiivi vakautus;
vakautuksen
vakautukset
sisäpaikallissijat
inessiivi vakautuksessa vakautuksissa
elatiivi vakautuksesta vakautuksista
illatiivi vakautukseen vakautuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi vakautuksella vakautuksilla
ablatiivi vakautukselta vakautuksilta
allatiivi vakautukselle vakautuksille
muut sijamuodot
essiivi vakautuksena vakautuksina
translatiivi vakautukseksi vakautuksiksi
abessiivi vakautuksetta vakautuksitta
instruktiivi vakautuksin
komitatiivi vakautuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vakautukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
vakautus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä vakauttaa (vakaut- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

vakautussopimus

Aiheesta muualla[muokkaa]