vaientaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
vaientaminen (38)
- se, että vaientaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vaientaminen | vaientamiset |
| genetiivi | vaientamisen | vaientamisten vaientamisien |
| partitiivi | vaientamista | vaientamisia |
| akkusatiivi | vaientaminen; vaientamisen |
vaientamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vaientamisessa | vaientamisissa |
| elatiivi | vaientamisesta | vaientamisista |
| illatiivi | vaientamiseen | vaientamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vaientamisella | vaientamisilla |
| ablatiivi | vaientamiselta | vaientamisilta |
| allatiivi | vaientamiselle | vaientamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vaientamisena (vaientamisna) |
vaientamisina |
| translatiivi | vaientamiseksi | vaientamisiksi |
| abessiivi | vaientamisetta | vaientamisitta |
| instruktiivi | – | vaientamisin |
| komitatiivi | – | vaientamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vaientamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
vaientamis- | |