vaalentuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
vaalentuminen (38)
- teonnimi verbistä vaalentua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vaalentuminen | vaalentumiset |
| genetiivi | vaalentumisen | vaalentumisten vaalentumisien |
| partitiivi | vaalentumista | vaalentumisia |
| akkusatiivi | vaalentuminen; vaalentumisen |
vaalentumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vaalentumisessa | vaalentumisissa |
| elatiivi | vaalentumisesta | vaalentumisista |
| illatiivi | vaalentumiseen | vaalentumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vaalentumisella | vaalentumisilla |
| ablatiivi | vaalentumiselta | vaalentumisilta |
| allatiivi | vaalentumiselle | vaalentumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vaalentumisena (vaalentumisna) |
vaalentumisina |
| translatiivi | vaalentumiseksi | vaalentumisiksi |
| abessiivi | vaalentumisetta | vaalentumisitta |
| instruktiivi | – | vaalentumisin |
| komitatiivi | – | vaalentumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vaalentumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
vaalentumis- | |