väsääminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
väsääminen (38)
- teonnimi verbistä väsätä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | väsääminen | väsäämiset |
| genetiivi | väsäämisen | väsäämisten väsäämisien |
| partitiivi | väsäämistä | väsäämisiä |
| akkusatiivi | väsääminen; väsäämisen |
väsäämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | väsäämisessä | väsäämisissä |
| elatiivi | väsäämisestä | väsäämisistä |
| illatiivi | väsäämiseen | väsäämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | väsäämisellä | väsäämisillä |
| ablatiivi | väsäämiseltä | väsäämisiltä |
| allatiivi | väsäämiselle | väsäämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | väsäämisenä (väsäämisnä) |
väsäämisinä |
| translatiivi | väsäämiseksi | väsäämisiksi |
| abessiivi | väsäämisettä | väsäämisittä |
| instruktiivi | – | väsäämisin |
| komitatiivi | – | väsäämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | väsäämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
väsäämis- | |