värähtelijä
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
värähtelijä (12)
- laite tai komponentti, joka värähtelee; oskillaattori
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | värähtelijä | värähtelijät |
| genetiivi | värähtelijän | värähtelijöiden värähtelijöitten (värähtelijäin) |
| partitiivi | värähtelijää | värähtelijöitä |
| akkusatiivi | värähtelijä; värähtelijän |
värähtelijät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | värähtelijässä | värähtelijöissä |
| elatiivi | värähtelijästä | värähtelijöistä |
| illatiivi | värähtelijään | värähtelijöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | värähtelijällä | värähtelijöillä |
| ablatiivi | värähtelijältä | värähtelijöiltä |
| allatiivi | värähtelijälle | värähtelijöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | värähtelijänä | värähtelijöinä |
| translatiivi | värähtelijäksi | värähtelijöiksi |
| abessiivi | värähtelijättä | värähtelijöittä |
| instruktiivi | – | värähtelijöin |
| komitatiivi | – | värähtelijöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | värähtelijä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä värähdellä (värähteli- + -jä)
Käännökset[muokkaa]
1. laite tai komponentti, joka värähtelee; oskillaattori
|
Ks. oskillaattori |