vääntyminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
vääntyminen (38)
- teonnimi verbistä vääntyä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vääntyminen | vääntymiset |
| genetiivi | vääntymisen | vääntymisten vääntymisien |
| partitiivi | vääntymistä | vääntymisiä |
| akkusatiivi | vääntyminen; vääntymisen |
vääntymiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vääntymisessä | vääntymisissä |
| elatiivi | vääntymisestä | vääntymisistä |
| illatiivi | vääntymiseen | vääntymisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vääntymisellä | vääntymisillä |
| ablatiivi | vääntymiseltä | vääntymisiltä |
| allatiivi | vääntymiselle | vääntymisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vääntymisenä (vääntymisnä) |
vääntymisinä |
| translatiivi | vääntymiseksi | vääntymisiksi |
| abessiivi | vääntymisettä | vääntymisittä |
| instruktiivi | – | vääntymisin |
| komitatiivi | – | vääntymisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vääntymise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
vääntymis- | |