uuttu

Wikisanakirjasta
Katso myös: Uuttu

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

uuttu (1-C)

  1. eräiden lajien pesinnässään käyttämä linnunpönttö

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈuːt̪ːu/
  • tavutus: uut‧tu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi uuttu uutut
genetiivi uutun uuttujen
partitiivi uuttua uuttuja
akkusatiivi uuttu;
uutun
uutut
sisäpaikallissijat
inessiivi uutussa uutuissa
elatiivi uutusta uutuista
illatiivi uuttuun uuttuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi uutulla uutuilla
ablatiivi uutulta uutuilta
allatiivi uutulle uutuille
muut sijamuodot
essiivi uuttuna uuttuina
translatiivi uutuksi uutuiksi
abessiivi uututta uutuitta
instruktiivi uutuin
komitatiivi uuttuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo uutu-
vahva vartalo uuttu-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

  • mahdollisesti johdos ikivanhasta ’tyhjää tilaa’ tai ’onkaloa’ merkitsevästä sanasta uu.[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • uuttu Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kaisa Häkkinen. Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY, 2004: uuttaa