uuttanut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
uuttanut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä uuttaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | uuttanut | uuttaneet |
| genetiivi | uuttaneen | uuttaneiden uuttaneitten |
| partitiivi | uuttanutta | uuttaneita |
| akkusatiivi | uuttanut; uuttaneen | uuttaneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | uuttaneessa | uuttaneissa |
| elatiivi | uuttaneesta | uuttaneista |
| illatiivi | uuttaneeseen | uuttaneisiin uuttaneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | uuttaneella | uuttaneilla |
| ablatiivi | uuttaneelta | uuttaneilta |
| allatiivi | uuttaneelle | uuttaneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | uuttaneena | uuttaneina |
| translatiivi | uuttaneeksi | uuttaneiksi |
| abessiivi | uuttaneetta | uuttaneitta |
| instruktiivi | – | uuttanein |
| komitatiivi | – | uuttaneine |