uurmaakari
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
uurmaakari (6)
- (murteellinen, vanhahtava) kelloseppä
- Hätä ei lue lakia! Uurmaakarin rahat ovat lopussa! (Urho Karhumäki, Viulu ja posetiivi, 1944)
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | uurmaakari | uurmaakarit |
| genetiivi | uurmaakarin | uurmaakarien uurmaakareiden uurmaakareitten |
| partitiivi | uurmaakaria | uurmaakareita uurmaakareja |
| akkusatiivi | uurmaakari; uurmaakarin |
uurmaakarit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | uurmaakarissa | uurmaakareissa |
| elatiivi | uurmaakarista | uurmaakareista |
| illatiivi | uurmaakariin | uurmaakareihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | uurmaakarilla | uurmaakareilla |
| ablatiivi | uurmaakarilta | uurmaakareilta |
| allatiivi | uurmaakarille | uurmaakareille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | uurmaakarina | uurmaakareina |
| translatiivi | uurmaakariksi | uurmaakareiksi |
| abessiivi | uurmaakaritta | uurmaakareitta |
| instruktiivi | – | uurmaakarein |
| komitatiivi | – | uurmaakareine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | uurmaakari- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
- samanmerkityksisestä ruotsin sanasta urmakare
Käännökset[muokkaa]
1. kelloseppä
|
Ks. kelloseppä |