ulottuma
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
ulottuma (10)
- se, miten pitkälle jokin ulottuu
- Pumppuauton jakelupuomin ulottuma on pumpusta riippuen vaakasuorassa 17–48 m. (rudus.fi)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈulot̪ˌt̪umɑ/
- tavutus: u‧lot‧tu‧ma
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ulottuma | ulottumat |
| genetiivi | ulottuman | ulottumien (ulottumain) |
| partitiivi | ulottumaa | ulottumia |
| akkusatiivi | ulottuma; ulottuman |
ulottumat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ulottumassa | ulottumissa |
| elatiivi | ulottumasta | ulottumista |
| illatiivi | ulottumaan | ulottumiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ulottumalla | ulottumilla |
| ablatiivi | ulottumalta | ulottumilta |
| allatiivi | ulottumalle | ulottumille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ulottumana | ulottumina |
| translatiivi | ulottumaksi | ulottumiksi |
| abessiivi | ulottumatta | ulottumitta |
| instruktiivi | – | ulottumin |
| komitatiivi | – | ulottumine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ulottuma- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä ulottua (ulottu- + -ma)
Käännökset[muokkaa]
1. se, miten pitkälle jokin ulottuu
|