ulostaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
ulostaminen (38)
- teonnimi verbistä ulostaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ulostaminen | ulostamiset |
| genetiivi | ulostamisen | ulostamisten ulostamisien |
| partitiivi | ulostamista | ulostamisia |
| akkusatiivi | ulostaminen; ulostamisen |
ulostamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ulostamisessa | ulostamisissa |
| elatiivi | ulostamisesta | ulostamisista |
| illatiivi | ulostamiseen | ulostamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ulostamisella | ulostamisilla |
| ablatiivi | ulostamiselta | ulostamisilta |
| allatiivi | ulostamiselle | ulostamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ulostamisena (ulostamisna) |
ulostamisina |
| translatiivi | ulostamiseksi | ulostamisiksi |
| abessiivi | ulostamisetta | ulostamisitta |
| instruktiivi | – | ulostamisin |
| komitatiivi | – | ulostamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ulostamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ulostamis- | |