uiminen

Suomi

Substantiivi

uiminen

1. ihmisen tai muiden eläinlajien edustajan yleensä pinnalla pysytellen tai pinnan alla liikkuminen tekemällä lajillensa ominaista uintiliikkeitä

   Uiminen on suosittu kuntoilu- ja urheilumuoto.

2. aluksen tai muun esineen tai laitteen liikkuminen pinnalla tai pinnan alla

   Uiminen pinnan alla on sukeltamista.

   Uppotukin uiminen tapahtuu lähes kokonaan pinnan alla — kunnes se vajoaa pohjaan.

Etymologia

1. uida-verbistä muodostettu teonnimi

Käännökset

englanti: swimming ranska: natation, nage ruotsi: simning

saksa: Schwimmen unkari: úszás viro: ujumine

Liittyvät sanat

• kelluminen
• uida
• uinti

Verbi

uiminen

1. (taivutusmuoto) 4. infinitiivi verbistä uida

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	uiminen	uimiset
genetiivi	uimisen	uimisten uimisien
partitiivi	uimista	uimisia
akkusatiivi	uiminen; uimisen	uimiset
Sisäpaikallissijat
inessiivi	uimisessa	uimisissa
elatiivi	uimisesta	uimisista
illatiivi	uimiseen	uimisiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	uimisella	uimisilla
ablatiivi	uimiselta	uimisilta
allatiivi	uimiselle	uimisille
Muut
essiivi	uimisena	uimisina
translatiivi	uimiseksi	uimisiksi
abessiivi	(uimisetta)	(uimisitta)
instruktiivi	–	uimisin
komitatiivi	–	uimisine- + omistusliite