tuulettuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
tuulettuminen (38)
- teonnimi verbistä tuulettua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tuulettuminen | tuulettumiset |
| genetiivi | tuulettumisen | tuulettumisten tuulettumisien |
| partitiivi | tuulettumista | tuulettumisia |
| akkusatiivi | tuulettuminen; tuulettumisen |
tuulettumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tuulettumisessa | tuulettumisissa |
| elatiivi | tuulettumisesta | tuulettumisista |
| illatiivi | tuulettumiseen | tuulettumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tuulettumisella | tuulettumisilla |
| ablatiivi | tuulettumiselta | tuulettumisilta |
| allatiivi | tuulettumiselle | tuulettumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tuulettumisena (tuulettumisna) |
tuulettumisina |
| translatiivi | tuulettumiseksi | tuulettumisiksi |
| abessiivi | tuulettumisetta | tuulettumisitta |
| instruktiivi | – | tuulettumisin |
| komitatiivi | – | tuulettumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tuulettumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tuulettumis- | |