tupruttaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
tupruttaminen (38)
- teonnimi verbistä tupruttaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tupruttaminen | tupruttamiset |
| genetiivi | tupruttamisen | tupruttamisten tupruttamisien |
| partitiivi | tupruttamista | tupruttamisia |
| akkusatiivi | tupruttaminen; tupruttamisen |
tupruttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tupruttamisessa | tupruttamisissa |
| elatiivi | tupruttamisesta | tupruttamisista |
| illatiivi | tupruttamiseen | tupruttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tupruttamisella | tupruttamisilla |
| ablatiivi | tupruttamiselta | tupruttamisilta |
| allatiivi | tupruttamiselle | tupruttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tupruttamisena (tupruttamisna) |
tupruttamisina |
| translatiivi | tupruttamiseksi | tupruttamisiksi |
| abessiivi | tupruttamisetta | tupruttamisitta |
| instruktiivi | – | tupruttamisin |
| komitatiivi | – | tupruttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tupruttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tupruttamis- | |