tuoja

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tuoja (10)

  1. henkilö, joka tuo jotakin
  2. maahantuoja
    EU on selvästi maailman suurin maataloustuotteiden tuoja. (maaseuduntulevaisuus.fi)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪uo̯jɑ/
  • tavutus: tuo‧ja

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tuoja tuojat
genetiivi tuojan tuojien
(tuojain)
partitiivi tuojaa tuojia
akkusatiivi tuoja;
tuojan
tuojat
sisäpaikallissijat
inessiivi tuojassa tuojissa
elatiivi tuojasta tuojista
illatiivi tuojaan tuojiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tuojalla tuojilla
ablatiivi tuojalta tuojilta
allatiivi tuojalle tuojille
muut sijamuodot
essiivi tuojana tuojina
translatiivi tuojaksi tuojiksi
abessiivi tuojatta tuojitta
instruktiivi tuojin
komitatiivi tuojine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tuoja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Vastakohdat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • tuoja Kielitoimiston sanakirjassa