tunnuttaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
tunnuttaminen (38)
- teonnimi verbistä tunnuttaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tunnuttaminen | tunnuttamiset |
| genetiivi | tunnuttamisen | tunnuttamisten tunnuttamisien |
| partitiivi | tunnuttamista | tunnuttamisia |
| akkusatiivi | tunnuttaminen; tunnuttamisen |
tunnuttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tunnuttamisessa | tunnuttamisissa |
| elatiivi | tunnuttamisesta | tunnuttamisista |
| illatiivi | tunnuttamiseen | tunnuttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tunnuttamisella | tunnuttamisilla |
| ablatiivi | tunnuttamiselta | tunnuttamisilta |
| allatiivi | tunnuttamiselle | tunnuttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tunnuttamisena (tunnuttamisna) |
tunnuttamisina |
| translatiivi | tunnuttamiseksi | tunnuttamisiksi |
| abessiivi | tunnuttamisetta | tunnuttamisitta |
| instruktiivi | – | tunnuttamisin |
| komitatiivi | – | tunnuttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tunnuttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tunnuttamis- | |