tunkeutuva
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
tunkeutuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä tunkeutua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tunkeutuva | tunkeutuvat |
| genetiivi | tunkeutuvan | tunkeutuvien (tunkeutuvain) |
| partitiivi | tunkeutuvaa | tunkeutuvia |
| akkusatiivi | tunkeutuva; tunkeutuvan | tunkeutuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tunkeutuvassa | tunkeutuvissa |
| elatiivi | tunkeutuvasta | tunkeutuvista |
| illatiivi | tunkeutuvaan | tunkeutuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tunkeutuvalla | tunkeutuvilla |
| ablatiivi | tunkeutuvalta | tunkeutuvilta |
| allatiivi | tunkeutuvalle | tunkeutuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tunkeutuvana | tunkeutuvina |
| translatiivi | tunkeutuvaksi | tunkeutuviksi |
| abessiivi | tunkeutuvatta | tunkeutuvitta |
| instruktiivi | – | tunkeutuvin |
| komitatiivi | – | tunkeutuvine |