tulistus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tulistus (39)

  1. tulistaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪ulist̪us/
  • tavutus: tu‧lis‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tulistus tulistukset
genetiivi tulistuksen tulistusten
tulistuksien
partitiivi tulistusta tulistuksia
akkusatiivi tulistus;
tulistuksen
tulistukset
sisäpaikallissijat
inessiivi tulistuksessa tulistuksissa
elatiivi tulistuksesta tulistuksista
illatiivi tulistukseen tulistuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tulistuksella tulistuksilla
ablatiivi tulistukselta tulistuksilta
allatiivi tulistukselle tulistuksille
muut sijamuodot
essiivi tulistuksena tulistuksina
translatiivi tulistukseksi tulistuksiksi
abessiivi tulistuksetta tulistuksitta
instruktiivi tulistuksin
komitatiivi tulistuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tulistukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
tulistus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä tulistaa (tulist- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]