tuhlaaja
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
tuhlaaja (10)
- henkilö, joka tuhlaa
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈt̪uhlɑːjɑ/
- tavutus: tuh‧laa‧ja
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | tuhlaaja | tuhlaajat |
genetiivi | tuhlaajan | tuhlaajien (tuhlaajain) |
partitiivi | tuhlaajaa | tuhlaajia |
akkusatiivi | tuhlaaja; tuhlaajan |
tuhlaajat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tuhlaajassa | tuhlaajissa |
elatiivi | tuhlaajasta | tuhlaajista |
illatiivi | tuhlaajaan | tuhlaajiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tuhlaajalla | tuhlaajilla |
ablatiivi | tuhlaajalta | tuhlaajilta |
allatiivi | tuhlaajalle | tuhlaajille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tuhlaajana | tuhlaajina |
translatiivi | tuhlaajaksi | tuhlaajiksi |
abessiivi | tuhlaajatta | tuhlaajitta |
instruktiivi | – | tuhlaajin |
komitatiivi | – | tuhlaajine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | tuhlaaja- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
tuhlata (vokaalivartalo tuhlaa-) + -ja
Käännökset[muokkaa]
1. henkilö, joka tuhlaa
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- tuhlaaja Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 1179 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa