triviaalius

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

triviaalius (40)[1]

  1. se, että on triviaali

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi triviaalius triviaaliudet
genetiivi triviaaliuden triviaaliuksien
partitiivi triviaaliutta triviaaliuksia
akkusatiivi triviaalius;
triviaaliuden
triviaaliudet
sisäpaikallissijat
inessiivi triviaaliudessa triviaaliuksissa
elatiivi triviaaliudesta triviaaliuksista
illatiivi triviaaliuteen triviaaliuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi triviaaliudella triviaaliuksilla
ablatiivi triviaaliudelta triviaaliuksilta
allatiivi triviaaliudelle triviaaliuksille
muut sijamuodot
essiivi triviaaliutena triviaaliuksina
translatiivi triviaaliudeksi triviaaliuksiksi
abessiivi triviaaliudetta triviaaliuksitta
instruktiivi triviaaliuksin
komitatiivi triviaaliuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo triviaaliude-
vahva vartalo triviaaliute-
konsonantti-
vartalo
triviaaliut-

Etymologia[muokkaa]

sanan triviaali vartalosta triviaali- ja suffiksista -us

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40