totuttaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
totuttaminen (38)
- teonnimi verbistä totuttaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | totuttaminen | totuttamiset |
| genetiivi | totuttamisen | totuttamisten totuttamisien |
| partitiivi | totuttamista | totuttamisia |
| akkusatiivi | totuttaminen; totuttamisen |
totuttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | totuttamisessa | totuttamisissa |
| elatiivi | totuttamisesta | totuttamisista |
| illatiivi | totuttamiseen | totuttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | totuttamisella | totuttamisilla |
| ablatiivi | totuttamiselta | totuttamisilta |
| allatiivi | totuttamiselle | totuttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | totuttamisena (totuttamisna) |
totuttamisina |
| translatiivi | totuttamiseksi | totuttamisiksi |
| abessiivi | totuttamisetta | totuttamisitta |
| instruktiivi | – | totuttamisin |
| komitatiivi | – | totuttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | totuttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
totuttamis- | |