torkahdus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

torkahdus (39)

  1. torkahtaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪orkɑhdus/
  • tavutus: tor‧kah‧dus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi torkahdus torkahdukset
genetiivi torkahduksen torkahdusten
torkahduksien
partitiivi torkahdusta torkahduksia
akkusatiivi torkahdus;
torkahduksen
torkahdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi torkahduksessa torkahduksissa
elatiivi torkahduksesta torkahduksista
illatiivi torkahdukseen torkahduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi torkahduksella torkahduksilla
ablatiivi torkahdukselta torkahduksilta
allatiivi torkahdukselle torkahduksille
muut sijamuodot
essiivi torkahduksena torkahduksina
translatiivi torkahdukseksi torkahduksiksi
abessiivi torkahduksetta torkahduksitta
instruktiivi torkahduksin
komitatiivi torkahduksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo torkahdukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
torkahdus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä torkahtaa (torkahd- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]