tokeneminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
tokeneminen (38)
- teonnimi verbistä toeta
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tokeneminen | tokenemiset |
| genetiivi | tokenemisen | tokenemisten tokenemisien |
| partitiivi | tokenemista | tokenemisia |
| akkusatiivi | tokeneminen; tokenemisen |
tokenemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tokenemisessa | tokenemisissa |
| elatiivi | tokenemisesta | tokenemisista |
| illatiivi | tokenemiseen | tokenemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tokenemisella | tokenemisilla |
| ablatiivi | tokenemiselta | tokenemisilta |
| allatiivi | tokenemiselle | tokenemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tokenemisena (tokenemisna) |
tokenemisina |
| translatiivi | tokenemiseksi | tokenemisiksi |
| abessiivi | tokenemisetta | tokenemisitta |
| instruktiivi | – | tokenemisin |
| komitatiivi | – | tokenemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tokenemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tokenemis- | |