toiveikkuus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
toiveikkuus (40)
- se, että on toiveikas
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈt̪oi̯ʋei̯kːuːs/
- tavutus: toi‧veik‧kuus
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | toiveikkuus | toiveikkuudet |
| genetiivi | toiveikkuuden | toiveikkuuksien |
| partitiivi | toiveikkuutta | toiveikkuuksia |
| akkusatiivi | toiveikkuus; toiveikkuuden |
toiveikkuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | toiveikkuudessa | toiveikkuuksissa |
| elatiivi | toiveikkuudesta | toiveikkuuksista |
| illatiivi | toiveikkuuteen | toiveikkuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | toiveikkuudella | toiveikkuuksilla |
| ablatiivi | toiveikkuudelta | toiveikkuuksilta |
| allatiivi | toiveikkuudelle | toiveikkuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | toiveikkuutena | toiveikkuuksina |
| translatiivi | toiveikkuudeksi | toiveikkuuksiksi |
| abessiivi | toiveikkuudetta | toiveikkuuksitta |
| instruktiivi | – | toiveikkuuksin |
| komitatiivi | – | toiveikkuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | toiveikkuude- | |
| vahva vartalo | toiveikkuute- | |
| konsonantti- vartalo |
toiveikkuut- | |
Etymologia[muokkaa]
sanan toiveikas vartalosta toiveikk- ja suffiksista -uus
Käännökset[muokkaa]
1. se, että on toiveikas
|
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- toiveikkuus Kielitoimiston sanakirjassa